PALAUTTEITA 15.3.2024 työpajasta
Mitä sait Häpeän lähteillä- työpajasta henkilökohtaisesti tai ammatillisesti?
-Sain harjoitella oman tarvitsevuuden näyttämistä muille ja sietämään siitä nousevaa häpeää ja syyllisyyttä. Sain paljon myötätuntoa, joka liikutti paljon.
-Korjaavia kokemuksia turvasta, hyväksyvästä katseesta temperamenttiani kohtaan. Häpeän sulattamista. Tämä kaikki auttaa kestämään myös ammatissa toisten häpeää hätääntymättä.
-Mahdollisuuden palata omiin kipupisteisiin
-Erityisesti sain lisää ei-kielellistä, kehollista ymmärrystä itsestäni ja omasta tavastani olla suhteessa muihin sekä rohkeutta ja tukea olla tähän liittyvien kivuliaiden tunteiden äärellä.
-Sain kaipaamiani kokemuksia siitä, että olen ok ja epätäydellisenä täydellinen ja silti säilyttää kunnioittava yhteys muihin. Kokemuksellisuus mahdollisti sen, mitä sanat eivät aiemmin ole kyenneet antamaan. Uskon, että olen nyt paljon taitavampi kriisi- ja kohtaamistyössä, palan halusta päästä kokeilemaan käytännössä oppeja eri konteksteissa. … Ylipäätään, luovuuden, kehollisuuden ja kokeilevuuden sallimisesta olen nyt äärimmäisen inspiroitunut. Uskon todistaneeni kauniita prosesseja myös muissa ihmisissä. Luotan nyt aiempaa enemmän siihen, että tulevaisuudessa, että mielenterveystyö Suomessa kehittyy paikoin kauniiseen, paremmin toimivaan, humaaniin suuntaan.
-Sain omakohtaisen kokemuksen häpeän kokemuksellisesta sekä kehollisesta tunteesta, tämä auttaa minua yksilönä ihmissuhteissani sekä ammatillisessa vuorovaikutussuhteessa.
-Kokemukselliset työpajat ovat mielestäni usein hyödyllisiä ammatillisesti. Mutta ensisijaisesti tulin ihan henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi. Sain harjoituksessa vahvistuksen siitä, että turvattomuutta herättävässä tilanteessa, voi muistaa tehdyn harjoituksen jättämän muiston turvankokemuksesta omassa kehossa.
-Rohkeutta jakaa häpeää ja olla häpeän äärellä, uskallusta parin kanssa tehtävään keholliseen työskentelyyn.
-Kiitos näistä häpeäpajoista. Ne ovat olleet minulle paikoin raskaita, mutta hyvin antoisia. Tunteiden kirjo on ollut valtava: Nytkin häpeää, pelkoa, ujoutta, surua, iloa, ärtymystä ja paljon lämpöä. Tässä pajassa sain mm. tutkia jännittämistäni sekä rajojani ja niiden kehollista ilmenemistä minussa. Uskaltauduin myös olemaan läsnä voimakkaassa jännityksessäni ryhmän edessä. On ollut kiva huomata, että voin kokea enemmän helppoutta kuin aiemmin, jotain lempeää hyväksyntää ja jaettua inhimillisyyttä minussa kokemuksellisesti vahvistuu.
-En tiedä tuliko se juuri tästä setistä, mutta olen kokenut, ettei häpeää tarvitse niin paljon pelätä ja että siihen voi olla yhteydessä "suorempaa" reittiä, kun pelko ei nouse tielle niin paljon, häpeä häpeästä tai itsekritiikki ei nouse tielle niin paljon. Se tuntuu hyvältä nähdä ryhmä empaattisia, turvallisia ammattilaisia, jotka voivat yhdessä luoda tilan, jossa on mahdollisuus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on ja että se mikä viriää niin se saisi olla. Häpeä on eristävää ja ryhmä tuo yhteydenkuuluvuuden tunnetta vaikka ollaankin vaikean äärellä sekä konkretisoi sitä, että tätä on muillakin ja se on kivuliasta.
-Henkilökohtaisesti sain äärimmäisen arvokkaan kokemuksen siitä, miten tulin nähdyksi oman häpeällisen tunteeni kanssa ja se tunne ikään kuin suli ja pehmeni pois kokemuksen myötä. Häpeää aiheuttanut tunne muuttui myötätunnoksi ja lämmöksi, mitä en aiemmin tällaisen tunteen kanssa ole kokenut. Ammatillisesti sain innostusta jatkaa siihen suuntaan, mistä olen haaveillutkin: että voisin joskus tehdä työtäni enemmän kehollisesti.
-Sain kosketusta itseeni ja häpeään syvemmin, kehollisemmasta/implisiittisemmästä ytimestä käsin. Kehon kautta ja parin turvallisessa läsnäolossa oivalsin taas jotain oleellista kehityshistoriastani. Tämä syvempi kosketus itseen luo turvaa ja vakautta ammatillisestikin. Erityisen tärkeä kokemus oli se, että oli mahdollista olla turvassa häpeän kanssa.
-Kokemuksia herkästä yhteyden rakentumisesta toiseen ja kohdatuksi tulemisesta ruumiillisen läsnäolon, katseen ja kosketuksen keinoin.